Kestävän kehityksen tavoitteet
YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (Sustainable Development Goals, SDGs) päämäärä on tehdä maailmasta parempi paikka meille kaikille. Tavoitteet hyväksyttiin YK:n pääkokouksessa 2015 ja ne ovat voimassa vuodesta 2016 vuoteen 2030. Uusia kestävän kehityksen päätavoitteita on 17 ja alatavoitetta 169 ja ne sitovat kaikkia YK:n jäsenmaita.
Suomessa uudet opetussuunnitelmat nostavat kestävän kehityksen keskeiseksi oppimistavoitteeksi. Toiveena on tuoda kestävän kehityksen tavoitteet osaksi koulujen arkea ja jokaisen yksilön arvomaailmaa.
Ihmisoikeudet ja lasten oikeudet, tasa-arvo
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 1948. Se kokosi ensimmäistä kertaa yhteen keskeisimpiä oikeuksia, joiden katsottiin kuuluvan meille kaikille.
Lasten oikeudet ovat erityisesti lapsille kohdennettuja ihmisoikeuksia. Niiden perustana on YK:n yleiskokouksessa vuonna 1989 hyväksytty yleissopimus lapsen oikeuksista.
Sukupuolten välinen tasa-arvo on yksi kuudesta maailmanlaajuisesta UNESCO:n koulutuskampanjan tavoitteesta, jotka lanseerattiin vuonna 2000. Tasa-arvoasioissa on edelleen haasteita kaikissa maailman maissa.
Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi on Unescon vuonna 1972 hyväksymä kansainvälinen sopimus. Keskeisenä lähtökohtana on maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttäminen tuleville sukupolville, mikä on kaikkien valtioden yhteinen asia. Tavoitteena on kansainvälisen yhteistyön avulla tunnistaa, vaalia, säilyttää ja esitellä maailman keskeistä kulttuuri- ja luonnonperintöä. Maailmanperintökohteita on jo 167 maassa kaikkiaan yli 1000. Suomi ratifioi maailmanperintösopimuksen vuonna 1987.
Maailmanperintökasvatus on maailmanperintökohteisiin liittyvien arvojen, tietojen ja taitojen välittämistä. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miksi maailmpanperintökohteiden säilyttäminen on tärkeää sekä innostaa arvostamaan, suojelemaan ja säilyttämään yhteistä luonnon- ja kulttuuriperintöämme. Maailmanperintökasvatus nähdään osana globaalikasvatusta ja kestävää kehitystä.
Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta hyväksyttiin vuonna 2003. Aineeton kulttuuriperintö voi olla esimerkiksi suullista perinnettä, esittävää taidetta, sosiaalisen elämän käytäntöjä, rituaaleja ja juhlamenoja tai luontoa ja maailmankaikkeutta koskevia tietoja, taitoja ja käytäntöjä, joita yhteisöt tai ryhmät ja tunnustavat osaksi kulttuuriperintöään.
Maailmanperintö-
kasvatus (aineellinen ja aineeton)
Maailmanperintökohteet
Kulttuurikasvatus
Ympäristökasvatus
Luonnonsuojelu
Kierrättäminen
Itämeri
Ilmastonmuutos
Ympäristökasvatus on olennainen osa UNESCO-koulutoimintaa. Se nivoutuu läheisesti Agenda2030-tavoitteisiin, kulttuurikasvatustavoitteisiin sekä esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumiseen.
Maailmankansalaiseksi kasvaminen tarkoittaa kykyä oppia havaitsemaan yhteyksiä asioiden välillä sekä tunnistaa yksilön vastuu ja omat mahdollisuudet vaikuttaa maailmaan. ”Learning to live together” sisältää ajatuksen globaalista välittämisestä ja toimeen tarttumisesta.
Maailman-
kansalaiseksi kasvaminen (GCED)
Rauhankasvatus
Demokratiakasvatus