Page 154 - Teoriaa ja työkaluja - eNorssi

148 Teoriaa ja työkaluja

Uudet tilanteet voivat aiheuttaa stressiä, joka on biologinen reaktio uuteen tilanteeseen.
Elimistö säätelee stressiä voidakseen reagoida tarkoituksenmukaisella tavalla jatkuvasti
uusiin esiin tuleviin tilanteisiin. Säätelyä on tarpeen oppia, jotta tarpeettomasti pitkittyvät
reaktiot voidaan rauhoittaa ja kerätä valmiutta uuteen tilanteeseen. (Sajaniemi, Suhonen,
Nislin & Mäkelä, 2015) Mikäli säätelykyky on puutteellinen, syntyy stressi, joka voi johtaa
uupumukseen.

Pohdimme syitä siihen, miksi nuoret opiskelijat väsyvät niin helposti. Ovatko syynä yhteis-
kunnan ja yliopiston asettamat odotukset opiskelulle ja valmistumiselle, henkilökohtaisen
stressinsietokyvyn laskeminen tai tunnetaitojen puute vai ovatko syyt nykyisen koulumaa-
ilman pirstaleisuuteen liittyviä?

Aihetta on myös pohtinut Katariina Stenberg (2011). Hänen mukaansa opetustyö saattaa
helposti muodostua päässä kaaokseksi, kun on paljon kaikkea, mitä pitäisi tehdä ja mihin
suunnata huomio (kodin ja koulun yhteistyö, oppilaiden oppimisongelmat, tuntien suunnit-
telu, koulun ulkopuoliset retket jne.) sekä lisäksi, kuuluisaa litaniaa lainaten, pitäisi samaan
aikaan olla pappi, psykologi, äiti, isä, terapeutti, pelle jne. Toisin sanoen ei osata erottaa
metsää puilta eikä hahmoteta asioiden välisiä suhteita ja tärkeysjärjestystä, olennaista ja
epäolennaista. Ei siis ole ihme, että opettaja väsyy ja palaa loppuun. Syitä haetaan helposti
ulkopuolelta, resurssipulasta tai vaikka opettajankoulutuksesta: miksi ei siellä anneta tar-
peeksi didaktisia niksejä, joilla voisi opettaa ja kohdata erilaiset oppijat ja joilla tehostetaan
kodin ja koulun yhteistyötä. Didaktiset keinot tuovat kyllä helpotusta työhön, mutta eivät
poista epävarmuuden ja kaoottisuuden tunnetta.

Vastauksena tähän Stenberg mainitsee muutamia vaihtoehtoja, joista valitsimme tähän
esimerkiksi opettajan oman henkilökohtaisen käyttöteorian tiedostamisen, sen aktiivisen
työstämisen ja tietoisen reflektoinnin. Jos opettajalla on selkeä kuva, miksi hän toimii niin
kuin toimii, se auttaa jaksamisessa. Tällöin opettaja pystyy perustelemaan itselleen ja muille
valintojaan opetukseen liittyen ja auttaa erottamaan epäolennaisen olennaisesta.

Stenbergin mukaan reflektio identiteettityön välineenä on hyvä työkalu jaksamiseen.
Identiteettityö eli oman persoonallisen ja ammatillisen identiteetin reflektointi voi joh-
taa parhaimmillaan prosessiin, jota tunnettu amerikkalainen kasvatustieteilijä Mezirow
(1995) kutsuu perspektiivin muutokseksi. Se on tietoiseksi tulemista omista uskomuksista,
käsityksistä ja siitä, miten ne rajoittavat ymmärrystä maailmasta. Opettajuuden ja sen eri
elementtien tiedostaminen ja pohtiminen voi siis tuoda selkeyttä opettajan työhön ja näin
auttaa jaksamaan.

Kaisu Mälkki (2011) on todennut, että jos reflektiota ei harjoittele, se jää helposti pinnalli-
seksi. Tällöin saatamme kyllä hahmottaa olemassa olevaa ymmärrystä asioista paremmin,
mutta pysyttäydymme reflektiossa mukavuusalueemme rajojen sisäpuolella. Seurauksena
on se, että ajattelumme ei syvene, vaan päädymme tulkitsemaan tilanteita ja omaa koke-
mustamme itsestään selvinä pitämiemme olettamusten valossa. Omat itsestäänselvyy-