Page 8 - Teoriaa ja työkaluja - eNorssi

2 Teoriaa ja työkaluja

OHJAUKSEN ORIENTAATIOT JA DILEMMAT

Sanna Vehviläinen, Ohjausosaajat

Kuvaan tässä artikkelissa ohjausnäkemystäni sekä ohjauskentällä kohtaamiani ohjauksen ky-
symyksiä. Käsittelen ohjausta yleisenä ammattikäytäntöjen perheenä ja nostan esille ydin-
piirteitä, joita tapaa ohjauksen eri konteksteissa. Peilaan näitä piirteitä opetusharjoittelun
ohjaukseen. Käsittelen erityisesti ohjausvuorovaikutuksen keinoja sekä niihin kytkeytyviä
ongelmia ja ratkaisuja.

Moninainen ohjaus

Ohjauksellisia kohtaamisia on kaikkialla ja ohjausosaamista tarvitaan monilla elämänalueilla
ja työpaikoilla. Ohjausosaamisen merkitys on korostunut työelämän jatkuvissa muutok-
sissa, työssä oppimisen ja työprosessien monimutkaistuessa. Ohjauksen kaltaisia asioita
toteutamme myös arkielämän rooleissamme esimerkiksi kasvattajina, yhteisöjen jäseninä
tai ihmissuhteiden osapuolina. Siksi ohjaus saatetaan nähdä joskus turhana (”tarvitaanko
tähänkin nyt asiantuntija”) tai holhoamisena (”ei minuakaan aikanaan ohjattu ja hyvin olen
pärjännyt”). Ohjaus on työmuotona myös monilla sellaisilla elämänalueilla, joita varten
aiemmin ei ole ollut erityistä instituutiota. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi työ- ja koulu-
tusura, työkyvystä huolehtiminen, työssä oppiminen, kotoutuminen ja integroituminen
uuteen yhteiskuntaan tai oman identiteetin muovaaminen.

Ohjaus toteutuu yhteiskunnallisten instituutioiden puitteissa ja kehkeytyy niiden murrok-
sissa. Ohjauksen laajentuminen on kytketty jälkimoderniin yhteiskuntaan, jossa elämää
jäsennetään yksilön omana projektina ja itsetoteutuksen eetoksen kautta. Uusliberalistisen
talous- ja koulutuspolitiikan on nähty hyödyntävän itsen kehittämistä ja osaamisen painotta-
mista hallinnan muotona. Sen vuoksi ohjausta on tulkittu yhteiskunnassa myös vallankäytön
ja kontrolloinnin muotona, jossa yksilökeskeisellä toimintatavalla sitoutetaan ohjattavia
yhteiskunnan kilpailullisiin arvoihin ja ”yksilöllistetään” yhteiskunnallisia ongelmia (Brunila
2013; Aaltonen, Berg & Karvonen 2017).

Ohjaus ei kuulu yhteiskunnassa tunnettuihin vanhoihin professioihin. Ohjaus ei ole samalla
tavalla vahvan yhteiskunnallisen selontekovelvoitteen alaista kuin esimerkiksi perusopetus,
terveydenhuolto tai oikeuslaitos. Yleisessä tietoisuudessa ei ehkä vielä kovin laajalti ole,
mitä hyvä ja taitava ohjaus on tai millaisia ovat ohjauksen virheet ja epäonnistumiset. Tämä
asia voi kyllä muuttua sen myötä, että ohjausammatit tulevat tutuksi ja ohjauksen ammatil-
lisuus vahvistuu. Peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen tarjoamasta opinto-ohjauksesta
onkin itse asiassa alettu keskustella kriittiseen sävyyn paitsi tutkimuksessa, myös mediakes-
kusteluissa. Opinto-ohjauskäytäntöjen tiedetään olevan yhteydessä sukupuolen mukaiseen
segregaatioon ammattia ja uraa koskevissa valinnoissa. Erityisesti maahanmuuttajanuorten
kokemukset ovat näyttäneet, että opinto-ohjauksella on riski vaikuttaa yhteiskunnallisten
eriarvoistavien rakenteiden suuntaisesti (Souto arvioitavana). Toisaalta näyttöä on siitäkin,