Page 9 - Teoriaa ja työkaluja - eNorssi

ohjatun harjoittelun kehittämiseen 3

että ohjauksella voi olla merkittäviä toimijuutta vahvistavia vaikutuksia yksilöiden elämän-
kulussa ja oppimisprosesseissa (esim. Hooley 2014).

Koska ohjaus ei ole vahva professio eikä suoraan minkään tieteenalan jäsentämä, varsinais-
ta vaikuttavuustutkimusta on ohjauksesta olemassa etenkin suomalaisesta kontekstista
varsin vähän (tosin ks. esim. Vuori ym 2009; Hooley 2014). Ohjauksen tutkimus kätkeytyy
tieteenteon rakenteissa – rahoituskanavissa, tieteellisissä lehdissä ja oppiainejaossa – mui-
den teemojen tai kokonaisuuksien sisälle. Ohjauksen tutkimus kiinnostaa lähinnä niitä, jotka
itse tekevät ohjaustyötä.

Jos ohjauksen ammatillinen sisältö on ollut suhteellisen eriytymätöntä suurelle yleisölle ja
poliittisille päättäjille, on se saattanut olla sitä myös kentän toimijoille. Teorian ja käytännön
välillä vallitsee ristiriitoja ja erilaisia jännitteitä (Vehviläinen 2001; Pasanen & Vanhalak-
ka-Ruoho 2012). Jos toiminnan päämäärä on epämääräinen tai monikerroksinen, toiminta
antautuu helpommin piiloagendoille.

Tämä ajatus oli mielessäni keskeisenä silloin, kun itse aikanaan päätin siirtyä työvoimahal-
linnon tarjoaman ohjaavan koulutuksen ja ohjaustyön parista tutkimaan ohjausta. Minua
askarrutti, millä asialla ohjaus lopulta on. Tunnistan saman huolen edelleen tutkijoiden ja
ohjaustyön toimijoiden parista (Pasanen & Vanhalakka-Ruoho 2012). Ohjaukseen kohdis-
tuu tulospaineita ja aikaa ohjattavien kohtaamiseen tuntuu olevan vähemmän kaikkialla.
Tällaisessa tilanteessa yhteinen näkemys ohjauksen ytimestä on tarpeen sekä toimijoille
että tutkijoille.

Ohjauksen voima

Ohjausta luonnehditaan usein sosiologiassa jälkimodernin ajan ihmisen selviytymiskeinoksi
kilpailullisessa yhteiskunnassa, jossa jokaisen tulee rakentaa oma polkunsa ja kilpailla eri-
laisilla markkinoilla. Ohjauksen voi nähdä myös toisin. Sen voi hahmottaa pedagogisessa
suhteessa toteutuvana toimintana, jossa ihminen auttaa toista ihmistä tämän elämäntilan-
teessa tai kysymyksessä eteenpäin ja jossa yhdessä yritetään ymmärtää ympäröivää maail-
maa ja hahmottaa mitä tulisi tehdä. Tällainen toiminta on ikiaikaista, ei vain jälkimoderniin
kuuluvaa. Se voi sisältää myös emansipaation mahdollisuuden. Toisten tuella ihminen voi
muovata elämäänsä, kasvaa, selviytyä ongelmistaan, kritisoida olosuhteita ja voimia, jot-
ka ovat muovanneet hänen elämäänsä ja osallistua yhteiseen toimintaan hyvän elämän
etsimisen ja paremman maailman toivossa. Aivan kuten koulua voi tarkastella sekä valtaa
käyttävänä ja eriarvoisuutta uusintavana instituutiona että väylänä rakentaa parempaa ja
tasa-arvoisempaa maailmaa, myös ohjaus voi saada sekä kontrolloivan että emansipoivan
sisällön. Keskeistä on se, miten ohjauksessa käytännössä toimitaan.

Parin viime vuosikymmenen aikana on erityisesti opinto- ja uraohjauksen kentällä vahvis-
tunut sosiaalista oikeudenmukaisuutta korostava suuntaus (Hooley, Sultana & Thomsen
2018, 2019). Siinä tunnistetaan ohjauksen osallistuminen eriarvoistaviin käytäntöihin ja