Page 10 - Teoriaa ja työkaluja - eNorssi

4 Teoriaa ja työkaluja

mekanismeihin uusliberalistisen koulutuspolitiikan välineenä ja halutaan aktiivisesti etsiä
vaihtoehtoa. Olemme tulkinneet Anne-Mari Soudon kanssa ohjauksen emansipatorisia
mahdollisuuksia erityisesti peruskoulun ja toisen asteen opinto-ohjauksen kontekstissa,
kun ohjattavat ovat toisen polven maahanmuuttajanuoria (Vehviläinen & Souto 2018; Sou-
to & Vehviläinen 2019; Vehviläinen & Souto arvioitavana). Ohjauksen kyky kriittisyyteen
ja eriarvoisuuden mekanismien tunnistamiseen ja jopa purkamiseen perustuu seuraaviin
tekijöihin: Ohjaustoiminnan tulee perustua sekä ”yksilön hyvään” sekä ”yhteiseen hyvään”,
eli ohjaustoiminnan tavoitteet nähdään sekä yksilön toimintamahdollisuuksien että hyvän
yhteisöllisyyden ja yhteiselämän kautta. Näin ollen ohjauksessa täytyy voida tunnistaa sekä
ohjattavan ”sisäisiä” että ”ulkoisia” toimijuuden esteitä (Leiman 2015). Tällä tavalla välte-
tään toivottomuus ja näköalattomuus, mutta ei myöskään yksilöllistetä yhteiskunnallisia
ongelmia. Ohjauksen tarkoitus ei ole pelkästään varustaa yksilöitä pärjäämään, vaan se
voi vahvistaa myös erilaisia kollektiivisia toimijoita – ryhmiä, tiimejä, porukoita, verkostoja
– toimimaan toisin ja muovaamaan olosuhteitaan. Ohjaus on yhdessä toimimista, ei vain
yksilöiden ”poluttamista”. Jos kysymystä katsoo opetusharjoittelun näkökulmasta, se voi
tarkoittaa vaikkapa, että ohjauskeskusteluissa tarkastellaan sukupuoleen tai etnisyyteen
kytkeytyviä ilmiöitä oppilaiden ja opiskelijoiden todellisuudessa, pohditaan niiden merki-
tystä tai niiden herättämiä tunteita. Tai opiskelijan osaamisen karttumisen ohella voidaan
tunnistaa pystyvyyden ongelmia ja miettiä yhdessä, millaisia yhteiskunnallisia tekijöitä nii-
den taustalla mahdollisesti on.

Ohjauksen ainutlaatuisuus on siinä, että se lähestyy toimijaa sekä yksilöllisen elämänhisto-
rian ja merkitysten että yhteiskunnallista tilannetta koskevan ymmärryksen kautta (Vanha-
lakka-Ruoho 2015; Toiviainen 2019). Ohjauksessa toimijoiden tulee siis asettua tutkimaan
maailmaa, jossa ohjattava toimii, ei siis pelkästään ohjattavan dispositioita (kuten motivaa-
tiota, osaamista, suhtautumista). Ohjauksessa tulee asettua oppimaan yhdessä.

Ohjauksen määritelmä: yhteistoiminta, prosessit, toimijuus

Jäsennän seuraavassa ohjausta laaja-alaisena ilmiönä, ohjausammattien ja -käytäntöjen
perheenä. On toki mahdollista teoretisoida jokaista ohjauksen alalajia erikseen ja pyrkiä
osoittamaan niiden erilaisuutta tai omintakeisuutta, mutta omassa tutkimustyössäni olen
keskittynyt ohjauksen yleisiin piirteisiin ja ohjauksen mallintamiseen niiden avulla. Olen ha-
lunnut erottaa ohjauksen muista ammattikäytännöistä, systematisoida kuvausta ohjauksen
yhteisistä, luonteenomaisista piirteistä ja toimintatavoista. Näin olen myös voinut auttaa
tunnistamaan ohjauksellisuutta siellä, missä sitä on.

Toimiva ohjaus perustuu periaatteisiin, jotka tunnetaan oppimisen, muutoksen ja yhteis-
toiminnan edellytyksiä tutkivien tieteenalojen piiristä. Ohjauksen teoretisointiin ja onnis-
tumisen edellytyksiin voikin päätyä useata polkua pitkin. Näitä perusedellytyksiä ovat: oh-
jattavan kokemuksen, merkitysten ja tilanteen huomioon ottaminen; toiminnan räätälöinti
tilanteeseen sopivasti; hyvä yhteistyösuhde eli niin sanottu allianssi, reflektoivaan tilaan
pääseminen, jotta ohjattavan merkitysmaailmaa ja ohjauksen kohdetta ymmärtää sitä pa-