Page 12 - Teoriaa ja työkaluja - eNorssi

6 Teoriaa ja työkaluja

loin ohjausinterventiot eivät kohdistu osuvasti, hyödyllisesti eikä niissä tunnisteta oikein
myöskään toimijuuden esteitä, jotka voivat olla esimerkiksi kiinnostuksen ja motivaation,
pystyvyyden, taidon tai käsitteellisen ymmärtämisen alueella.

Prosessin korostaminen tuotoksen ohella on ollut erityisen silmiä avaavaa opinnäytteen
ohjauksen kontekstissa, jossa opettajilla on tyypillisesti ollut tapana ohjata juuri tuotos-
ta. Huomio on siis kehkeytyvässä kirjallisessa dokumentissa, kun taas prosessin vaiheet ja
siihen vaikuttavat tekijät ovat esillä vain implisiittisesti eli piilevästi. Lisäksi opinnäytteen
ohjauksen vuorovaikutuksessa korostuvat ohjaajan työvälineinä neuvominen ja korjaava
palaute. Työskentely keskittyy siis siihen, että jos suorituksessa tai tuotoksessa näyttää
olevan ongelmia, niitä korjataan. (Vehviläinen 2009a; 2009b). Opetusharjoittelussa taas
tällainen tuotosvetoisuus voisi tarkoittaa sitä, että huomio on opetussuunnitelman tarjoa-
missa tehtävissä ja niistä suoriutumisessa, mutta opiskelijan ennakointeja, suuntautumista,
suhdetta työskentelyyn tai kiinnostuksia ei käsitellä.

Kun huomio siirretään pelkästä tuotoksen ohjaamisesta prosessin ohjaamiseen, prosessiin
voi vaikuttaa monipuolisemmin ja prosessin vaiheen mukaisesti. On mahdollista käsitellä
esimerkiksi motivaatiota ja kiinnostusta, pystyvyyttä, työskentelytapoja, työn kohdetta tai
omaa toimintaa koskevia ennakointeja, aiempaa osaamista, mahdollisia tulevaa koskevia
virhetulkintoja sekä aiempia merkityksellisiä oppimiskokemuksia. Voidaan tarjota erilaisia
tukitelineitä hyvin erilaisille osaajille ja miettiä työprosessin eri puolia monipuolisesti.

Ohjaus rakentuu keskeisellä tavalla yhteistoiminnan varaan. Sen pohjana olevaa kumppa-
nuutta kutsutaan myös allianssiksi, työskentelyliitoksi (Safran ym. 2007). Jos ohjaus epä-
onnistuu, se tapahtuu usein siksi, että tätä yhteistoimintaluonnetta ei ole otettu vakavasti.
Ohjausinterventiot (esimerkiksi palautteet) menevät ohjattavalta ohi, kun toimijat eivät
ole aidosti yhteisen tavoitteen äärellä. Opetusharjoittelussa tavoitetyöskentely voisi tar-
koittaa, että opetussuunnitelman antamien ohjeiden ohella toimijat rakentavat keskuste-
lussa oman, yhteisen tulkinnan siitä, mistä harjoittelussa on kyse, millaisia päämääriä sillä
on ja millä tavoin osapuolet niitä hahmottavat. Yhteistoiminnan rakentamiseen kannattaa
panostaa erityisesti ohjauksen alkutilanteessa: se on samalla paikka ryhmäytymiselle ja
pedagogisen kulttuurin vakiinnuttamiselle. Mitä huolellisemmin, läpinäkyvämmin ja läs-
näolevammin yhteistyösuhde on rakennettu, sen helpompi sen varassa on käsitellä myös
ongelmia tai katkoksia, joita matkalla voi tulla vastaan. Yhdessä sovittuun ja sitouduttuun
on aina mahdollista palata.

Ohjauksen päämääräkäsite on toimijuus, ja ajattelen siihen kuuluvan myös osallisuustajun
(Alhanen 2016; Souto & Vehviläinen 2019; Vehviläinen & Souto arvioitavana). Pyrkimys
vahvistaa toimijuutta vaikuttaa siihen, millaisia keinoja ja interventioita ohjauksessa kul-
loinkin käytetään ja millaista vuorovaikutuksen tulisi olla. Koska toimijuuden mahdollisuu-
det ja esteet ovat aina yksilöllisiä, ohjaajan toiminnan täytyy olla tilanteisesti neuvoteltua,
ohjattavalle räätälöityä.