Page 86 - Teoriaa ja työkaluja - eNorssi

80 Teoriaa ja työkaluja

Harjoittelu on kokonaisvaltainen oppimisprosessi. Harjoittelujen alkaessa käymme keskus-
telua kulloisenkin harjoittelujakson tavoitteista ja opiskelijoiden omista toiveista ja lähtö-
kohdista. Puhumme esimerkiksi opiskelijan tavoitteista, ammatillisesta kasvusta, siirtymi-
sestä opiskelijasta opettajan rooliin, jännittämisestä ja muista huolen aiheista harjoitteluun
liittyen. Systemaattisesti esimerkiksi peloista ei kysytä eikä mahdollisia kokemuksia ole siltä
osin juurikaan kartoitettu. Sanat ”jännitys” ja ”epävarmuus” ovat ehkä parempia ja rakenta-
vampia käsitteitä kuvaamaan opiskelijan tuntemuksia ja tuen tarvetta etenkin harjoittelun
alkaessa. Täysin yhtenäistä mallia keskusteluille ei kuitenkaan ole, vaikka teemat kuuluvat-
kin eNorssin ohjaajakoulutuksiin ja ohjauskeskusteluihin. Esitetty kysymys kuitenkin herätti
kiinnostukseni aiheeseen.

Onnismaan (2011, 38–42, 57) mukaan ohjaus on ajan, kunnioituksen ja huomion antamista.
Onnismaa toteaa, että oleminen on huolehtimista ja toisen kanssa oleminen on toisesta
huolehtimista. Ohjaaja ja ohjattava jakavat epävarmuuden ja huolen. Ohjaustilanteessa tie-
to, asiantuntemus ja merkitykset on rakennettava yhdessä ohjattavan kanssa. Ohjaukseen
kuuluvat kysymykset, metaforat ja kertomukset. Kieli ja viestintä ovat ohjaajan työvälineitä
ja dialogi rakentaa ohjausprosessin. Ohjauskeskusteluun voi Vehviläisen (2003, 112–133)
mukaan kuulua myös opiskelijan huolten käsittely pedagogisena, mutta ei terapeuttisena
vuorovaikutuksena. Ohjaustilanteessa kysymistä ja puhumista tärkeämpää on usein kuun-
teleminen (vrt. Vehviläinen 2014, 136). Ohjaaminen on tavoitteellista, käytännöllistä ja
reflektiivisyyden kehittämiseen pyrkivää toimintaa (Martikainen 2013, 93).

Ohjattu harjoittelu tarjoaa opettajaopiskelijoille sekä kuormittavia että voimaannuttavia
kokemuksia. Yliopisto-opiskelijoiden kohdalla on tutkimusten (Almonkari 2007, 20; Saari
1981) mukaan todettu, että opintoala, opiskelijan ikä ja opintojen vaihe vaikuttavat opin-
tojen aikaiseen koettuun sosiaaliseen jännitykseen. Opintoalalla on myös huomattu olevan
merkitystä opiskelijoiden stressin, kompetenssin ja psyykkisten oireiden esiintymisessä.
Opettajaopiskelijat kokivat Saaren (1981) mukaan verraten vähän jännitystä. Heillä oli myös
muihin selvityksessä mukana oleviin opiskelijaryhmiin nähden korkea itsearvostus, alhainen
sosiaalinen ahdistuneisuus ja vähiten sosiaalisia opintopelkoja. Nyt tehdyn kyselyn perus-
teella ohjattuihin harjoitteluihin liittyy joka tapauksessa huomattavalla osalla opettajaopis-
kelijoista ainakin jonkin verran huolta ja jännitystä (ks. myös Almonkari 2007; Meriläinen &
Partanen 2008; Mäkinen 2012; Ojanen 1996.)

Aineistona tässä artikkelissa on käytetty vuoden 2019 aikana Lapin yliopiston harjoittelu-
koulussa orientoivan eli ensimmäisen harjoittelunsa aloittaville opiskelijoille tehtyä kyse-
lyä. Kyselyn sai yhteensä 83 opiskelijaa ja vastaajia oli 46 (n=46), jolloin vastausprosentti
oli kohtuullisen hyvä eli 55,4 %. Tutkimuksen yhtenä tehtävänä oli selvittää, missä määrin
luokanopettajaksi opiskelevilla on ensimmäiseen ohjattuun harjoitteluunsa liittyviä huo-
lituntemuksia, pelkoa tai jännitystä. Opiskelijat saivat kyselyn kaksi-kolme päivää ennen
harjoittelun alkua ja vastausaikaa heillä oli viikko. Kysely on osa laajempaa tutkimusta, josta
tässä pyritään vastaamaan ainoastaan viiteen kysymykseen: