Page 91 - Teoriaa ja työkaluja - eNorssi

ohjatun harjoittelun kehittämiseen 85

Ohjaavat lehtorit painottaisivat, ettei vielä voi/tarvi/täydy osata kaikkea ja
että osallistuminen ja oman parhaansa yrittäminen riittäisi myös opiskelijal-
le. Rohkaisua, ymmärrystä, selkeitä ohjeita ja avunantoa sekä ystävällisesti
kerrottua palautetta kehittämiskohteista.

Muina jännitystä lieventävinä asioina ohjauksessa nähtiin ohjeiden ja tavoitteiden selkeys
(14 mainintaa), ohjaavan opettajan asiantuntemus (14 mainintaa), avun, ohjeiden ja neuvo-
jen saaminen (8 mainintaa) ja yhteiset ohjaajan kanssa käytävät keskustelut (8 mainintaa).

Asiantuntijuuden kehittyminen tapahtuu yhteisössä

Opettajan asiantuntijuus kehittyy opettajakokemuksen myötä. Pelkät kokemukset eivät
kuitenkaan takaa ammatillista kehittymistä. Jokainen ohjaava opettaja tarvitsee tarkoi-
tuksenmukaista tietoa sekä asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta että tavoitteiden
mielekkyydestä (Willman, 2001, 53). Asiantuntijuutta voidaan pitää dynaamisena ja subs-
tanssi-intensiivisenä ilmiönä (vrt. Cao, Postareff, Ylänne-Lindblom & Toom 2019; Husu &
Toom 2016). Opettajan asiantuntijuudessa korostuvat substanssiosaaminen ja pedagoginen
osaaminen (Komulainen, 2010, 67-68).

Luokanopettajaopiskelijan ammatillinen kehittyminen alkaa opintojen alkuvaiheessa konk-
reettisimmillaan ohjatun orientoivan harjoittelun alkaessa. Yhtenä ohjatun orientoivan har-
joittelun tavoitteena on pohtia omia oppimiseen, opetukseen ja opettajuuteen liittyviä
käsityksiä ja arvoperustaa. (LKAS1101). Ohjauksen haasteena on se, kuinka monimuotoi-
sesti onnistutaan tukemaan opiskelijoiden yksilöllisten opiskelu-, urasuunnittelu- ja asian-
tuntijaksi kasvun prosesseja erilaisissa oppimisympäristöissä. Hyvä ohjaussuhde rakentuu
luottamuksen ja turvallisuuden ilmapiirissä (vrt. Kupias & Peltola 2009; Nummenmaa &
Lairio 2005; Vehviläinen 2014).

Harjoittelukoulu on opettajaksi opiskelevan yhteisö, jonka jäseneksi hänen tulisi tuntea kuu-
luvansa. Ohjatun harjoittelun yhtenä haasteena näyttäytyy ammatillinen kasvu ja siirtymä
opiskelijasta opettajaksi (vrt. Turunen, Komulainen & Rohiola 2009). Penttinen, Kosonen,
Annala ja Mäkinen (2017) toteavat, että vastuu opintoihin kiinnittymisestä jakautuu opis-
kelijan itsensä lisäksi koko yliopistoyhteisölle käsittäen myös opetus-, ohjaus- ja hallinto-
henkilökunnan.

Luokanopettajakoulutukseen valituista opiskelijoista yli 90 prosenttia suorittaa tutkintonsa
(Vipunen, 2019) ja saavuttaa näin kelpoisuuden siirtyä luokanopettajan tehtäviin. Opetus-
harjoittelulla on keskeinen asema opettajuuden kehittymisessä ja sillä voi olla niin kielteisiä
kuin myönteisiäkin vaikutuksia ammatilliseen kehitykseen. Oppimiskokemukset riippuvat
muun muassa siitä, miten harjoittelu on kokonaisuutena järjestetty ja millaiseen taustafilo-
sofiaan se kytkeytyy. Myös ohjaavalla opettajalla on suuri merkitys. Harjoittelun onnistumi-
sen kannalta tärkeää on se, miten harjoittelun ohjaajat ovat opetusharjoittelun mieltäneet,
onko heillä yhteistä näkemystä harjoittelun ohjauksesta ja millaista harjoittelijan saama
ohjaus on (vrt. Komulainen 2010; Leivo, Isosomppi & Valli 2008.)