Page 121 - Teoriaa ja työkaluja - eNorssi

ohjatun harjoittelun kehittämiseen 115

ohjaajat, ohjattava sekä ohjattavien ryhmä tai jokin yhteisö. Ohjausprosessiin luodaan ra-
kenteita, reittejä ja odotuksia, jotka ovat sidoksissa tiettyyn ajalliseen jaksoon. Ohjattava tu-
lee osalliseksi hänelle merkityksellisestä toiminnasta ja vahvistaa toimijuuttaan sen parissa.
Ohjattava oppii, tekee valintoja tai muuttaa toimintaansa. Ohjausprosessissa on mietittävä
kuka ohjaa, mitä ohjataan ja miten ohjataan. Ohjauksen toimijaa voidaan tarkastella yksilö,
ryhmä- ja yhteisötasolla. Yksilötasolla ohjaus on henkilökohtaista. (Vehviläinen 2014.)

Kahdenvälinen ohjauskeskustelu on ohjauksen keskeisimpiä työskentelymuotoja ja ohjaus-
keskustelut H3-harjoittelun yhteydessä ovatkin esimerkki tällaisesta yksilötason ohjauksesta.
Vehviläisen (2014) mukaan ryhmätasolla ohjataan ryhmää, joka on toimijana ohjauksessa.
Yhteisötasolla yhteisö huolehtii keskeisistä ohjausprosesseista. Yhteisö tukee yhteisesti so-
vittujen, virallisten tai puolivirallisten järjestelyjen, erilaisten toimien sekä rakenteiden avulla
ohjauksen kohteena olevia prosesseja. (Vehviläinen 2014.) Yhteisötasoisia ohjausprosesseja
H3-harjoittelussa ovat suurryhmäohjaukset, joista opiskelijat valitsevat itselleen kiinnosta-
vimmat.

Jyrhämän (2002) mukaan ohjauksen keskeisiä tavoitteita ovat mallin antaminen, rohkai-
seminen ja kannustaminen sekä vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen oppiminen. Opetus-
tilanteissa joustava ja monipuolinen toiminta, sujuva opetuksen suunnittelu, toteutus ja
arviointi sekä reflktointitaitojen kehittäminen ovat tärkeitä ohjauksen tavoitteita. Lisäksi
vastuullisuuden korostaminen kuuluu ohjauksen tavoitteisiin. (Jyrhämä 2002.) H3-harjoit-
telussa opetusharjoittelijan on mahdollisuus tutustua erityisopettajan monimuotoiseen
toimenkuvaan. Opetusharjoittelijan osallistuminen oppilashuoltotyöhön, kolmiportaisen
tuen suunnitteluun ja arviointiin sekä esimerkiksi koulutukseen yhdessä ohjaavan opettajan
kanssa edistää osaamisen tunnetta tulevaa työtä kohtaan. Ohjaajan mahdollisuus toimia
harjoittelijoiden kanssa yhtenä tiimin jäsenenä kanssa voi olla merkityksellistä erilaisissa
opetustilanteissa. Osallisuuden tunteen lisäämisellä edistetään opiskelijan pedagogisen
ajattelun ja toiminnan kehittymistä. Motivaatio on keskeinen oppimista eteenpäin vievä
tekijä. Ohjaaja voi tukea opiskelijaa antamalla tilaa erilaisille kokeiluille. Erilaisten tilan-
teiden kokeminen ja niiden yhteinen reflektointi opiskelijan ja ohjaajan kanssa tuo uusia
näkökulmia opettajuuteen ja oppimisprosessiin. Tavoitteiden asettaminen ja suunnitelma
siitä, miten tavoitteet saavutetaan, on ohjauskeskusteluissa erittäin tärkeää. (Komulainen,
Turunen & Rohiola 2009.) Hallamaa (2017) on jaotellut yhteistoimintaa edistävät olosuhteet
ulkoisiin (esimerkiksi fyysinen ympäristö, rakenteet) tai sosiaalisissa suhteissa syntyviin.
Olennaista on se, mikä motivoi yksittäistä ryhmän jäsentä yhteiseen työskentelyyn. Moti-
vaatioon vaikuttaa minkälaisia edellytyksiä ja mahdollisuuksia luodaan ryhmässä yhteistoi-
minnalle. (Mönkkönen, Leinonen, Arajärvi, Hovatta, Tusa & Salokangas 2019.)

Opettajan on kaiken aikaa oppimisprosessissa pystyttävä rakentamaan luottamuksellisia
ihmissuhteita. (Virtanen 2015.) Ihmisten välinen vuorovaikutus perustuu vastavuoroisuu-
teen, jossa ihmiset rakentavat yhteyttä toisiinsa sekä sanallisesti että sanattomasti. Vuoro-
vaikutuksen lähtökohtana on yksilön kohtaaminen kunnioittavasti tasavertaisena toimijana.
(Mönkkönen, Leinonen, Arajärvi, Hovatta, Tusa & Salokangas 2019.)