Page 123 - Teoriaa ja työkaluja - eNorssi

ohjatun harjoittelun kehittämiseen 117

Kysyimme opiskelijoilta, miten suurryhmäohjaukset tukivat opiskelijan harjoittelua ja oppi-
mista. Kuten kuviosta voi havaita, suurryhmäohjauksia sekä niiden sisältöjä ja käytänteitä
olisi tärkeä kehittää. Suurryhmäohjauksia on opiskelijoille tarjolla monista eri teemoista,
joista opiskelija voi oman kiinnostuksensa mukaan valita sen, mihin haluaa osallistua. Osa
opiskelijoista kokee ne merkittäviksi, mutta osan mielestä niiden sisällöt eivät tukeneet
harjoittelua ja siinä oppimista. Jatkossa on pohdittava ja yritettävä löytää keinoja, miten
suurryhmäohjaukset voisivat tukea paremmin opiskelijoita harjoittelussa ja opettajuuteen
kasvamisessa.

Opiskelijoiden välinen luottamus ja yhteistyö harjoittelun onnistumisessa

Parhaimmillaan ohjattu harjoittelu tukee opiskelijoiden välistä dialogisuutta ja kannustaa
yhdessä tekemiseen (Turunen, Komulainen & Rohiola 2009). Kyselyssä selvitettiin opiske-
lijoiden välistä luottamusta ja yhteistyötä harjoittelun onnistumisessa. Kyselyn mukaan
yhteistyö opiskelijoiden kesken toimi hyvin. Opiskelijoista 56% oli täysin samaa mieltä, että
yhteistyö toimi erittäin hyvin ja 39% oli jokseenkin samaa mieltä yhteistyön toimivuudesta.
Vastausten perusteella opiskelijat olivat joko täysin samaa mieltä (92,7%) tai jokseenkin
samaa mieltä siitä (7,3%), että opiskelijoiden pitää pystyä luottamaan toisiinsa, jotta har-
joittelun aikainen yhteistoiminta onnistuu. On siis tärkeä muistaa, että vuorovaikutuksen li-
sääntyminen tukee ammatissa kehittymistä. Yhdessä tekemiseen ja yhteiseen työprosessiin
liittyy aina tunteita eikä dialogia voida rakentaa ainoastaan rationaalisen ajattelun varaan.
Ryhmänohjaustilanteita kannattaa suosia, jotta erilaisia ja vaihtoehtoisia näkökulmia tulisi
runsaasti esille. (Turunen, Komulainen & Rohiola 2009.)

Erityispedagogiikan eri osa-alueet ja erityisopetuksen järjestämisen käytänteet ovat aina
yhteydessä yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Muutokset yhteiskunnassamme vaikuttavat
erityisopetuksen toteuttamiseen ja tätä kautta oleellisesti myös erityisopettajan työnku-
vaan. Björn (2012) kuvaa, että kasvatuksellinen paradigma, joka vallitsee yhteiskunnassam-
me, on inkluusiota edistävää. Inklusiivisen koulukulttuurin toteutumista onkin edistänyt
kolmiportaisen tuen käyttöönotto 2011, jonka yhtenä tarkoituksena on järjestää erityistä
tukea tarvitsevien oppilaiden opetus lähikoulussa aina silloin kun on mahdollista. (Opetus-
ja kulttuuriministeriö 2014.)

Opetussuunnitelman perusteet (Opetushallitus 2014) korostaa peruskoulussa työskentele-
vien välistä moniosaajuutta: “yhteistyötä tarvitaan erityisesti monialaisten oppimiskokonai-
suuksien suunnittelussa ja toteuttamisessa, oppimisen arvioinnissa ja tuessa sekä oppilas-
huollon toteuttamisessa.”. Näin ollen erityisopettajien ammatti ja työnkuva on muuttunut
yksilötyöskentelystä ryhmätyöskentelyn ja yhteisopettajuuden suuntaan voimakkaasti vii-
me vuosina. Rytivaara, Pulkkinen & Takala (2012) korostavat yhteistyön olevan välttämätön
osa opetustyötä ja siksi tärkeää ottaa osaksi opettajankoulutuksen opetusharjoitteluita.
Lisäksi Rytivaara ja kumppanit (2012) näkevät opettajien välisen yhteistyön entisestään
lisääntyvän tuen tasojen suunnittelun ja tuen toteuttamisen yhteydessä.