Page 139 - Teoriaa ja työkaluja - eNorssi

ohjatun harjoittelun kehittämiseen 133

tekoja: hyväksyvä katse, kannustava ele, yhdessä nauraminen ja turvallisuuden kokeminen
auttavat kaikenikäisiä oppijoita innostumaan ja onnistumaan yhdessä.

Ennen kuin innostuminen on mahdollista, on opettajan pistettävä kaikki peliin. Jo ensimmäi-
nen kohtaaminen oppilasryhmän kanssa rakentaa koko tulevan yhteistyön vuorovaikutusta.
Tutkijat ovat osoittaneet, että opettajan välittömyyden, tietoisen läsnäolon sekä sanatto-
man viestinnän ja oppilaiden itse kokemansa oppimisen välillä on vahva yhteys. Anderse-
nin (1979) tutkimukset osoittivat, että opettajien välittömyyden ja sanattoman viestinnän
(teacher immediacy) ja opiskelijoiden affektiivisen oppimisen välillä on merkittävä korrelaa-
tio. Affektiivinen oppiminen viittaa siihen, pitävätkö oppilaat opettajasta tai oppiaineesta.
Richmond (1990) ja Frymier (1994) ovat osoittaneet, että opettajan vahvalla läsnäololla
ja sanattomalla viestinnällä on vaikutusta oppijan motivaatioon, mikä puolestaan ​a​ ikaan-
saa myönteisiä tunteita sekä opettajaa, että opiskeltavaa ainetta kohtaan. Lisäksi Wittin,
Wheelessin ja Allenin (2004) meta-analyysi 81 tutkimuksesta vahvistaa, että ”… opettajan
harjoittamalla välittömyydellä ja sanattomalla viestinnällä on merkittävä yhteys oppilaiden
asenteisiin ja käsityksiin oppimisesta mutta vain lievä yhteys oppimistulosten kanssa” (Witt
ym. 2004, s.184). Oppilaiden näkeminen, tervehtiminen, huomioiminen ja jututtaminen
rakentavat tulevien oppimistilanteiden vuorovaikutussuhteita ja rooleja. Vasta oppimiselle
ja harjoittelulle myönteisen tunnelman vallitessa opettaja voi toteuttaa omaa käyttöteo-
riaansa. Ryhmäkäyttäytymisen ja peilisolujärjestelmän välistä yhteyttä selvittäneissä tut-
kimuksissa (ks. esim. Rizzolatti & Craighero, 2004; Meltzoff & Decety 2003) on osoitettu,
että vuorovaikutuksessa aktivoituvassa peilisolujärjestelmässä opitaan eläytymään toisen
emotionaaliseen tilaan tilanteissa, joihin liittyy kulttuurisia merkityksiä. Sajaniemi ja Kra-
use (2012) korostavat, että peilisolujärjestelmän toiminnan ymmärtämisestä saattaa olla
pedagogisesti hyötyä. Kun opettaja katsoo hyväksyvästi ja kannustavasti oppilasta, voi se
virittää hänessä myönteisen ja oppimiseen kannustavan olon. Jos taas opettaja viestii kyl-
lästymistä ja turhautumista ei-kielellisin keinoin, voi se aiheuttaa vastaavia mielenliikkeitä
oppilaassa. Positiivisten tunteiden sävyttämään vuorovaikutukseen kytkeytyy siis hyvä olo.
Oppilaat ovat valmiimpia antamaan takaisin omaa osallistumistaan opettajan suunnitel-
man mukaan. Näin itse oppimistilanteen arvokkaat hetket voidaan käyttää harjoitteluun
ja oppimiseen.

Uskomme suulliseen kielitaitoon

Suullisen kielitaidon hyvä hallinta on yhteydessä parempaan kirjoitustaitoon (ks. esim. Ge-
va 2006; Baba ym. 2013). Viestinnän eri lajit tukevat toisiaan. Lisäksi oppilaat haluavat
harjoittaa suullista kielitaitoaan (ks. esim. Ilola 2018). Puhumista kannattaa ja pitää har-
joitella runsaasti alusta alkaen myös siksi, että taitavankin kirjoittajan kielitaito voi erityi-
sesti viestintäarkuuden takia jäädä hyvin vajavaiseksi ilman riittävää suullista harjoittelua
(Weissberg, 2006). Suullisen kielitaidon opettamiseen kannattaa panostaa myös siksi, että
se tukee erityisesti maahanmuuttajataustaisten oppijoiden lukutaidon kehittymistä ja in-
tegroitumista (Strube ym. 2013).