Page 140 - Teoriaa ja työkaluja - eNorssi

134 Teoriaa ja työkaluja

Oppijoiden yksilölliset tarpeet pitävät sisällään minimin opettamista ja oppimista, eli voim-
me olettaa, että kaikkien tavoite on tulla ymmärretyksi erilaisissa viestintätilanteissa. Joille-
kin tasoksi riittää perustilanteissa selviytyminen ja arkinen kieli, jotkut haluavat saavuttaa
kielitaidon, joka on tasoa C1 yleiseurooppalaisessa kielitaidon kuvausasteikossa (Euroop-
palainen viitekehys 2003).

Suullisen kielitaidon korostaminen näkyy opetuksessamme opettajan tekemien didaktisten
valintojen kautta. Koko oppimistilanne on jatkumo aina oppilaiden tervehtimisestä ja kuulu-
misten kysymisestä oppimistilanteen lopettamiseen, kun hyvästellään, kiitetään yhteisestä
kokemuksesta ja toivotetaan hyvää päivänjatkoa. Viestiseinät, opetusjulisteet tai opetusti-
laan yhdessä tehdyt tekstit voivat auttaa opettajaa ja oppilaita muistamaan ja käyttämään
vuorovaikutusta vahvistavia fraaseja oppimistilanteen eri vaiheissa. Viestinnällinen kielitai-
to rakentuu viestinnällisten fraasien opettelun, viestintätilanteiden harjoittelun ja toiston
kautta. Opettajan tekemät didaktiset valinnat myös sanaston opetteluun liittyen kertovat
siitä, mikä merkitys suullisella kielitaidolla on opettajan käyttöteoriassa. Kielitiedon (nor-
mittava kielioppi, valmiit kategoriat, kielen stabiili luonne) tiedostettu tai tiedostamaton
korostaminen saattaa näyttäytyä opetuksessa kirjallisen testaamisen, yksittäisten sanojen
opettelun ja muistamisen korostamisena. Kielitaitoa korostava opettaja taas liittää oppimis-
tilanteisiin viestinnällisen elementin; sanoista tulee fraaseja, testaaminen on suullista har-
joittelua, kääntäminen on sanaston työstöä eli elaborointia ja oppimisympäristössä sallitaan
tukeutumisen vertaisoppijoihin ja lähdemateriaaliin. Aalto, Kauppinen ja Tarnanen (2014)
tarkastelevat kielitietoisen opettajan ominaisuuksia ja korostavat kielellisen päättelyn,
reflektion ja pelkistämisen merkitystä. Kielitietoisen opettajan pedagoginen suunnitelma
sulauttaa kielitaidon ja kielitiedon oppimistilanteiksi, joissa kielioppi ei ole pelkästään ope-
tuksen kohde, vaan toiminnan väline yli oppiainerajojen. Kielten opettajan tärkein tehtävä
onkin tarjota oppilaille siirtovaikutuksen mahdollistavia kielenkäyttötilanteita.

Kannustamme tekemään suullisesti perinteisesti kirjoittamista tai itsenäistä lukemista vaa-
tivia tehtäviä. Viestinnällistä kielitaitoa korostava opettaja huomaa suullisen toteutuksen
mahdollisuuden sielläkin, missä sitä ei ole erikseen ohjeistettu (ks. esim. Brumfit 1984;
Harjanne 2006). Esimerkiksi kuuntelutehtävien purku pareittain kohdekielellä on tehokasta
ja sisältää juuri kuullun kieliaineksen toistoa.

Skeemateoriaa on tutkittu vieraan kielen skeemapohjaisen suullisen harjoittelun teoreet-
tisena viitekehyksenä ja sitä on sovellettu kielten oppimateriaaleissa (ks. Harjanne 2006).
Teksteihin ja keskustelutehtäviin on monissa oppimateriaaleissa laadittu skeema eli visu-
alisoitu tai kirjoitettu sisäinen rakenne, jonka muoto vaihtelee. Se voi olla puukuvain, te-
maattinen vihjerunko, kertomuskiekko tai joukko kuvavihjeitä, joiden avulla oppilaat tuot-
tavat aihepiirin, tekstin tai muiden harjoitusten pääsisällön suullisesti kohdekielellä. Tämä
harjoittelumuoto toistuu aihepiirin työstön eri vaiheissa. Skeema toimii tukea kaipaavilla
opiskelijoilla myös esimerkiksi tekstin pääsisällön ymmärtämisen ja siihen tutustumisen tu-
kena. Skeemojen käyttö mahdollistaa väljyydellään opiskelijan omalta taitotasolta lähtevän
ilmaisun. (Ks. esim. Ausubel 1963; Anderson 1995.)