Page 142 - Teoriaa ja työkaluja - eNorssi

136 Teoriaa ja työkaluja

Oppiakseen uutta oppilaan pitää tunnistaa uusi kieliaines ja erottaa se jo osaamastaan.
Tunnistamistehtäviä ovat muun muassa opiskeltavan aihepiirin tuttujen sanojen tai ydinsa-
nojen poimiminen, uusien, kiinnostavien tai tärkeiden sanojen ryhmittelyä sanaluokittain
tai opiskeltavien rakenteiden etsimistä tekstistä. Tunnistaminen voi myös olla aihepiirin
uuden sanaston koontia sanakarttoihin, viestiseinille tai taululle.

Ymmärtämistehtäviä taas ovat muun muassa sanaston yhdistelytehtävät, sanojen etsimi-
nen tekstistä, sopivan otsikon valitseminen, yksittäisten sanojen ja ilmauksien kääntäminen,
ristikot, täydennystehtävät, clozet ja valmiit sisältökysymykset.

Työstämistehtävät voivat olla esimerkiksi käännöslauseita, omia kysymyksiä tekstistä, vas-
tauksia kohdekielellä aihepiiristä työstettyihin kysymyksiin, sanaston laajennuksia, teema-
sidonnaisia dialogeja, teemasidonnaisia kirjoitustehtäviä ja tekstin muunnostehtäviä.

Sovellustehtävät ovat edellisten tehtävätyyppien hedelmiä: oppija etenee tunnistamisen
ja ymmärtämisen kautta työstämään uutta kieliainesta ja käyttää uutta kieliainesta omassa
kirjallisessa ja suullisessa viestinnässään. Esimerkkejä sovellustehtävistä ovat muun muassa
avoimet suulliset harjoitukset, teemaan liittyvät kuuntelut, kirjoitustehtävät, draamatehtä-
vät, lautapelien pelaaminen ja niiden laatiminen ja tietokilpailut.

Yhdessä uuden luominen on synteesi kaikesta edellä kuvatusta ja kokoaa oppimisprosessin
aikana opitut tiedot ja taidot yhteiseksi tuotokseksi. Videot, elokuvaproduktiot, näytelmät,
kouluyhteisölle järjestetyt tapahtumat ja kampanjat ovat esimerkkejä laajemmasta yhtei-
sestä tekemisestä, joka sisältää yli oppiainerajojen menevää työstöä käsitellystä aihepiiristä.

TYTSYn tavoitteiden ja verbien valinnassa olemme soveltaneet muokattua Bloomin takso-
nomiaa (ks. esim. Bloom & Krathwohl 1956) ja Engeströmin (1992) täydellisen oppimis-
prosessin mallia. Bloomin taksonomiassa tiedolliset tavoitteet jaetaan kuuteen eri tasoon.
Keskeistä Bloomin taksonomiassa on niin sanottujen aktiivisten verbien käyttö. Bloomin
taksonomiassa tiedolliset tavoitteet on jaettu kuuteen tasoon: mieleen palauttaminen,
ymmärtäminen, soveltaminen, analysoiminen, syntetisoiminen ja arvioiminen. (Ks. Bloom
& Krathwohl 1956.) Myös Engeströmin (1992) täydellisen oppimisen mallissa on kuusi osa-
tekijää: motivoituminen, orientoituminen, sisäistäminen, ulkoistaminen, arviointi ja kont-
rolli. TYTSY (Kuvio 2) on syntynyt näiden mallien synteesinä ja noudattaa mallien mukaista
etenemistä, siten että portaikon alimmilla tasoilla opettaja herättää oppilaan mielenkiinnon
ja motivaation opittavaa asiaa kohtaan. Oppilas muistaa tuttuja sanoja, fraaseja ja ym-
märtää niiden merkityksen. Kielten opiskelun ensimmäisellä portaalla oppilas tunnistaa
eri tavoin uuden opiskeltavan aineksen, kuten aihepiirin, sanaston ja rakenteet ja liittää
ne aikaisemmin opittuun. Seuraavilla portailla sisäistetään ja sovelletaan. Uusia sanoja ja
fraaseja harjoitellaan, opetellaan ja työstetään monipuolisesti. Kielenoppimisprosessi on
jaettu osatekijöihin, joista kukin vaatii oppijalta määrätynlaisia oppimistekoja. Engeströmin
(1992) täydellinen oppimisprosessi tukee tämänkaltaista ajattelua.