Page 20 - Teoriaa ja työkaluja - eNorssi

14 Teoriaa ja työkaluja

Tutkiva orientaatio: mitä kohteita tarkastelemme ja miten

Edellä esitin, että onnistunut neuvominen perustuu hyvään ymmärrykseen siitä, millä tavoin
ohjattava lähestyy asiaa, miten hän on yrittänyt työskennellä tai millaisiin ongelmiin hän
on törmännyt. Käytännössä tämä näkyy niin, että ohjaaja sijoittaa neuvonsa pohjustukseksi
kysymyksiä, joiden avulla pääsee kuuntelemaan ohjattavan ajatuksia ja kokemuksia (Vehvi-
läinen 2001a; 2001b; 2012). Tutkiva orientaatio tuleekin eniten näkyviin juuri kysymysten
käytössä. Niiden tehtävä on ensinnäkin saada ohjattava itse puhumaan – sen sijaan että
ohjaaja yksin kertoisi, selostaisi tai ohjeistaisi. Oleellista on kuitenkin myös kysymisen laatu.
Ohjaajan tehtävä on kysyä niin, että hän kommunikoi vilpitöntä kiinnostusta kuulla mitä
ohjattava ajattelee. Kyse on usein tilan tekemisestä ohjattavan kertovalle puheelle.

Toinen tutkivan työn keskeinen väline on niin kutsuttu peilaaminen, eli toisen puheen tarkka
referoiminen ja yhteen vetäminen siinä tarkoituksessa, että varmistutaan, että on ymmär-
retty oikein ja samalla nostetaan tarkasteltavaksi sitä, mikä vaikuttaa keskeiseltä tai asian
ytimeltä. Peilaamisen avulla voidaan etsiä yhteistä työskentelykysymystä (Vehviäinen & Svin-
hufvud 2018) ja ylipäänsä tarkentaa ymmärrystä ja löytää kerrotusta keskeisiä painotuksia.

Kolmantena tärkeänä tutkivan työn keinona ovat yhdessä kertomisen tavat sekä muut ker-
tomista virittävät resurssit. Tutkivan työn ytimessä on se, että ohjattava ulkoistaa sisäistä
todellisuuttaan ja sitä voidaan yhdessä tarkastella. Joskus kertomista virittää parhaiten tois-
ten kokemusten kuuleminen tai jokin muu virike, kuten teksti, kuva, elokuva tai muu esitys.

Tutkivan orientaation ydin on puhua sillä tavalla, että ymmärrys syvenee. Ohjauksessa työs-
kennellään usein sellaisten asioiden kanssa, jotka ovat tulkinnanvaraisia, moniulotteisia
ja emotionaalisesti latautuneita. Kun varataan tilaa tutkivalle orientaatiolle, varmistutaan
yhteisestä ymmärryksestä, sen sijaan että vain rutiininomaisesti luotettaisiin yhteiseen
ymmärrykseen. Toinen keskeinen tutkivan orientaation merkitys on oppimista tukevan
reflektion luominen. Ymmärryksen syveneminen vaatii tutkivaa työskentelyä. Se tarkoittaa,
että otamme huomioon, että asia voi olla eri tavalla kuin oletamme tai että siitä voi olla
olemassa useita näkemyksiä. Tällaista keskustelun tapaa nimitetään dialogiksi, ja se on hy-
vän ohjauskeskustelun ominta aluetta. Dialogiin pääseminen ei ole aina helppoa. Arjessa
keskustelutilanteet on harvoin viritetty ymmärtämisen tavoitteluun, pikemminkin yritäm-
me usein aikapaineessa etsiä oikeaa vastausta, ratkaista ongelmaa tai toteuttaa tehtäviä.
Dialogin ainoa päämäärä kuitenkin on ymmärryksen syveneminen (Alhanen 2016). Ohjauk-
sessa dialogilla on juuri tämä tehtävä: luoda luottamuksellinen, turvallinen ja keskittynyttä
ajattelua mahdollistava tila, jossa etsitään vilpittömästi ja sitoutuneesti sitä, mikä on totta
ja todellista. Näin ymmärrys kasvaa sekä sisäänpäin että ulospäin: ymmärrän omaa toimin-
taani ja toisten toimintaa.

Joskus kiireisissä toimintaympäristöissä saatetaan ajatella, että tutkivuus on ylimitoitettua
ja turhaa vatvomista. Joskus taas ajatellaan, että vaikeiden asioiden käsittely on ahdistavaa
ja ratkaisujen pohtiminen palkitsevampaa ja toivoa tuovampaa. Toivon näkökulma lähtee