Page 26 - Teoriaa ja työkaluja - eNorssi

20 Teoriaa ja työkaluja

OPETTAJAN AMMATILLISEN KEHITTYMISEN
TEORIAT JA MALLIT OHJAUKSEN TYÖKALUINA

Katriina Maaranen, Kasvatustieteiden osasto, Helsingin yliopisto

Johdanto

Opettajien ammatillista kehittymistä on tutkittu vuosikymmenten ajan. Varhaisimmat tut-
kimukset koskivat opettajan ammatillisen kehittymisen vaiheita ja niistä kehittyi useita eri-
laisia vaiheteorioita (esim. Dreyfus & Dreyfus 1986; Huberman 1992). Sittemmin on todet-
tu, että vaiheteoriat eivät riitä selittämään tätä monimutkaista ilmiötä. Vaiheteorioita on
kritisoitu ja rinnalle on kehitetty uusia lähestymistapoja. Reflektio ja reflektointi ovat yksi,
äärimmäisen tärkeä ammatillisen kehittymisen keino ja väylä, ehkä jopa tärkein sellainen,
kuten Korthagen ja Vasalos (2005) tuntuvat ajattelevan.

Smithin (2010, 681) mukaan ammatillinen kehittyminen on sisäinen prosessi, missä am-
mattilaiset sitoutuvat formaaliin tai informaaliin viitekehykseen. Tämä prosessi juontaa
juurensa kriittisestä oman ammatillisen työn analyysistä. Työhön liittyvien uskomusten ja
oletusten muutos on äärimmäisen tärkeää ammatilliselle kehittymiselle. Tässä artikkelissa
kertaan ammatillisen kehittymisen teorioita, tutkimuksia ja uudempia suuntauksia. Näkö-
kulmani painottuu siihen, miten tutkimustietoa ammatillisesta kehittymisestä voisi hyödyn-
tää pedagogisissa opinnoissa, erityisesti ohjatuissa harjoitteluissa.

Ammatillinen kehittyminen

Shulmanin (2004) mukaan ammatillista kehittymistä voidaan myös kutsua oppimiseksi. Hänen
mukaan opettajien tehokas oppiminen voidaan määrittää viiden periaatteen mukaan. Ensim-
mäinen näistä on aktiivisuus. Tehokkaat oppijat ovat aktiivisia ja aktiivinen oppiminen johtaa
pysyvämpään oppimiseen kuin passiivinen. Shulmanin (2004, 514) mukaan aktiivista oppimista
edistää kokeilu, tutkiminen, kuten myös kirjoittaminen, dialogisuus ja kyseleminen. Toisekseen
opettajien tulisi sitoutua metakognitioon ja kolmanneksi reflektointiin. Shulmanin (2004) mu-
kaan koulujen tulisi mahdollistaa opettajille tilaisuuksia reflektoida omaa työtään. Neljänneksi
opettajan oppiminen vaatii yhteistyötä, jonka avulla opettajat voivat rakentaa ja tukea toinen
toisensa oppimista sekä täydentää toistensa tietämystä. Viidentenä opettajien ja oppilaiden
tulisi jakaa intohimo materiaaliin, olla emotionaalisesti sitoutuneita ideoihin, prosesseihin ja
toimintoihin sekä nähdä työn kiinteä yhteys nykyisiin ja tuleviin tavoitteisiin. (Shulman 2004.)

Vaiheteoriat ja niiden saama kritiikki

Vaiheteorioita on useita, ja näin ollen niitä kaikkia ei voida lyhyessä artikkelissa esittää, joten
olen valikoinut muutaman kuuluisimmista esimerkeistä. Vaiheteorioiden mukaan opettajan
ammatillinen kehittyminen tapahtuu vaiheissa, jotka liittyvät kokemuksen karttumiseen,
kuten niin sanotut noviisi-ekspertti-teoriat (esim. Dreyfus & Dreyfus 1986).