Page 29 - Teoriaa ja työkaluja - eNorssi

ohjatun harjoittelun kehittämiseen 23

Bronkhorst, Meijer, Koster ja Vermunt (2014) määrittelevät tietoisen harjoittamisen seu-
raavasti: Tietoinen harjoittaminen on suunniteltu itsensä kehittämiseen. Tietoinen harjoit-
taminen tarkoittaa sitä, että toistetaan toimintaa, jota hienosäädetään ja siten kehittyy
eteenpäin palautteen avulla. Toimintaa seuraa välitön, informatiivinen palaute ja tietoinen
harjoittaminen vaatii huomattavaa panostusta ja keskittymistä tai motivaatiota (toimintaa
ja omaa kehittymistä kohtaan).

Asiantuntijuuden kehittyminen vaatii rutiinien kehittämistä ja informaation organisointia
muistiin niin, että tilanteet tunnistaa nopeammin ja paremmin. Rutiinit voivat kuitenkin
myös olla riski, koska ne vanhenevat, kun muu ympärillä muuttuu. Rutiini-ekspertit omaavat
ydinkompetensseja, joita he kehittävät elämän läpi kasvavalla tehokkuudella.

Adaptiiviset asiantuntijat muuttavat ydinkompetenssejaan ja laajentavat ja uudelleen jäsen-
tävät omaa asiantuntijuuttaan. Tähän muutokseen voi liittyä emotionaalisia seuraamuksia,
kun he huomaavat, että heidän vaalimiaan uskomuksiaan ja käytäntöjään täytyy muuttaa.
(esim. Bransford ym. 2005.)

Bohle Carbonell, Stalmeijer, Könings, Segers ja van Merenboer (2014) mukaan adaptiivisten
asiantuntijoiden tieto on abstraktimpaa (teoreettisempaa) ja heillä on enemmän kognitiivis-
ta joustavuutta sekä ongelmanratkaisutaitoja. He nojaavat analogiseen järkeilyyn. Hammer-
ness, Darling-Hammond, Bransford, Berliner, Cochran-Smith, McDonald, ja Zeichner (2005)
erottelee kahdenlaista opettajan asiantuntijuutta, jotka ovat tehokkuus ja innovatiivisuus.
Kun asiantuntijuutta kehitetään tehokkuus-dimensiolla, kehitetään rutiineja ja kun asian-
tuntijuutta kehitetään innovatiivisuus-dimensiolla, liikutaan rutiinien ohitse/yli ja ajatellaan
uudelleen pääideoita, käytänteitä ja jopa arvoja. Innovaatio-dimension kehittäminen voi
olla emotionaalisesti latautunutta, koska joudutaan kyseenalaistamaan rutiinit ja vanhat
käytänteet. Adaptiiviseksi asiantuntijaksi kehittyminen vaatii tasapainoa näiden molem-
pien dimensioiden välillä (sopiva tehokkuuden taso suhteessa innovointiin). Adaptiiviseksi
asiantuntijaksi kehittyminen vaatii opettajien ennakkokäsitysten eksplikointia, sitä, että
opettajat hallitsevat omaa oppimistaan ja että heillä on (tai he luovat) vahvat perustukset
tosiasiapohjaiselle, teoreettiselle tietämykselle.

Tietoiseksi tulemista pidetään ylipäätään yhtenä tärkeänä askelena kehittymiselle. Näin
ollen opettajan on hyvä olla tietoinen esimerkiksi edellä mainituista teorioista, siitä mitä
on tietoinen harjoittaminen tai adaptiivinen asiantuntijuus. Vasta tämän jälkeen asiaa on
mahdollista lähteä harjoittamaan tai kehittämään itsessä, saati muissa.

Neljä taitoa opettamisessa kehittymiseen

Hiebert, Mooris, Berk, ja Jansen (2007) esittävät neljän taidon mallia, jolla opetustapahtumas-
ta voidaan oppia. Ensimmäinen taito on Hiebertin ym. (2007) mukaan ”Määrittele oppimisen
tavoitteet opetustapahtumalle eli mitä oppilaiden olisi tarkoitus oppia.” Hiebert ym. (2007, 51)
toteavat, että mikäli oppimisten tavoitteita ei ole määritelty, pidemmälle menevä analyysi on