Page 47 - Teoriaa ja työkaluja - eNorssi
P. 47
ohjatun harjoittelun kehittämiseen 41
TAULUKKO 5. Ohjaustilanteiden ilmapiiri suhteellisena jakaumana (fr%) vaihtoehtoihin
1–5 koulutuslinjoittain (KL) luokanopettaja (LO), aineenopettaja (AO), kokoaineiston kes-
kiarvo (ka) ja keskihajonta (kh) sekä t-testin merkitsevyys (p) ***<.001, **<.01, *<.05,
sekä Cohenin d.
Käytännön järjestelyjen osalta osa kiireisyyden tunteesta johtunee yliopisto-opintojen ja
koulun erilaisista lukujärjestyksistä, joka helposti johtaa aikatauluristiriitoihin, erityisesti
aineenopettajien koulutuksessa. Tätä voidaan helpottaa siten, että opettajankoulutukseen
osallistuvat tahot sopivat yhdessä esimerkiksi siitä, miten opinnot sijoitetaan lukuvuoteen
niin, että päällekkäisyyksiä ilmenisi mahdollisimman vähän. Koulun osalta kiireisyyden syy-
nä voi olla esimerkiksi se, ettei siellä ole riittävästä sopivia tiloja rauhallisille ohjauskes-
kusteluille, vaan niitä joudutaan pitämään hyppytuntien aikana koulun käytävillä. Tällöin
keskusteluja ei useinkaan voida käyttää täysin luottamuksellisesti, eikä keskeytyksiltä ole
helppo välttyä. Ohjauskeskustelut ovat keskeinen osa ohjaavan opettajan työtä, jolloin nii-
hin liittyvät puitteet vaikuttavat myös työhyvinvointiin (ks. esim. Länsikallio, Kinnunen &
Ilves 2018).
Ohjaustilanteiden ilmapiiri näyttäytyy aineistossa hyvin dialogisena, eikä koulutusvaihto-
ehtojen välillä ole merkittäviä eroavaisuuksia. Selkein ero luokanopettajaopiskelijoiden ja
aineenopettajaopiskelijoiden välillä on vastinparissa yksin–yhdessä, jossa luokanopettaja-
opiskelijat ovat kokeneet selvästi enemmän yhdessä tekemisen kulttuuria kuin aineenopet-
tajaopiskelijat. Kolme neljästä luokanopettajaopiskelijasta (76,0 %) on kokenut eniten tai
usein vastinparin jälkimmäistä tunnetta (yhdessä), siinä missä aineenopettajaopiskelijoista
näin on tuntenut kaksi kolmesta (65,9 %). Tämä on myös ainoa vastinpari, jossa vastaajaryh-
mien väliset erot osoittautuvat merkittäväksi Cohenin d efektiluvulla (d=.29). Tämä yhdessä
tekemisen kulttuuri näkyy, joskin lievemmin, myös muissa vastinpareissa, sillä prosenttiyksi-
köttäisen tarkastelun mukaan luokanopettajaopiskelijoiden ja aineenopettajaopiskelijoiden
ero on vähintään viisi prosenttiyksikköä siinä, missä määrin vastaajaryhmät ovat ohjausti-
lanteissa tunteneet eniten vastinparin jälkimmäistä, dialogisempaa ilmenemismuotoa. Ero
koskee kahta kolmasosaa (12/18) vastinpareista ja ne ovat kuuntelevuus (ero 5,6 prosent-
tiyksikköä), turvallisuus (5,5), joustavuus (8,3), vapautuneisuus (7,6), keskustelevuus (8,7),
kunnioittavuus (6,4), sovittelevuus (10,0), luottamus (9,3), avoimuus (8,8), hyväksyvyys
(8,1), aktiivisuus (8,8) ja vastuullisuus (6,1). Kun huomioidaan myös opiskelijat, joilla on
ollut vastinparin jälkimmäinen tunne usein, erot tasoittuvat. Esimerkiksi sovittelevuuden
osalta 10,0 prosenttiyksikön ero kutistuu 3,4:ään ja luottamuksen osalta kääntyy jopa toisin
päin (-0,2). Tämä saattaa kertoa siitä, että aineenopettajaopiskelijat ovat taipuvaisempia
arvioimaan tuntemuksiaan varovaisemmin.
Tyytyväisyys harjoitteluun ja ohjaukseen
Koulutusaloittain tarkasteltuna opiskelijoiden tyytyväisyys harjoitteluun oli aineenopetta-
jakoulutuksen (ka 4.21, kh=0.75) ja luokanopettajakoulutuksen (ka 4.21, kh=0.77) opiskeli-
joilla yhtenevä. Sama toteutuu myös tyytyväisyydessä koettuihin ohjaustilanteisiin, jossa ai-
