Page 58 - Teoriaa ja työkaluja - eNorssi

52 Teoriaa ja työkaluja

Lukuvuositason tarkastelu osoittaa, että aineenopettajaopiskelijoiden osalta koettu osaa-
minen näkyy vahvistuvan vuosi vuodelta, kun taas luokanopettajaopiskelijoiden osalta ke-
hitys ei näyttäydy lineaarisena kumpaankaan suuntaan, vaan eri osa-alueet on koettu eri
lukuvuosina eri tavoin (ks. taulukko 13). Pedagogisen osaamisen osalta summamuuttajien
keskiarvo kasvaa aineenopettajaopiskelijoilla vuosi vuodelta (ka 3.99, ka 4.04 ja ka 4.10)
siinä, missä luokanopettajaopiskelijoiden keskiarvoissa kasvu näyttää pysähtyneen (ka 4.11,
ka 4.24 ja ka 4.23). Didaktisen osaamisen osalta tilanne on vastaavan kaltainen, joskin luo-
kanopettajaopiskelijoilla summamuuttujien keskiarviossa heitot ovat varsin suuria (ka 3.63,
ka 3.83 ja ka 3.77). Aineenopettajaopiskelijoilla keskiarvot puolestaan kasvavat (ka 3.63,
ka 3.70 ja ka 3.74). Substanssiosaamisessa trendi on sama: aineenopettajaopiskelijoiden
keskiarvot kasvavat (ka 3.96, ka 4.06 ja ka 4.07), luokanopettajaopiskelijoiden vaihtelevat
(ka 3.62, ka 3.83 ja ka 3.76).

Kokonaisuudessaan lukuvuonna 2017–2018 kyselyyn vastanneet ovat antaneet kaikilla
osa-alueilla myönteisempiä arvioita (ka 3,83–4,34) kuin sitä edeltävänä (ka 3,62–4,33) ja
sen jälkeisenä (ka 3,76–4,23) lukuvuonna vastanneet. Mielenkiintoista on se, että luku-
vuonna 2018–2019 luokanopettajaopiskelijat ovat kokeneet ohjaustilanteiden ilmapiirin
(ka 4,21) vähemmän myönteisessä valossa kuin kahtena edellisenä lukuvuonna (ka 4,32 ja
ka 4,34). Yhtä lailla minäpystyvyyden kokemus (ka 4,12) on aikaisempia vuosia kielteisempi
(ka 4,15 ja 4,22). Tilanne on lähes vastaava aineenopettajaopiskelijoilla, joskin muutokset
ovat pienempiä. Lukuvuonna 2016–2017 aineenopettajaopiskelijat pitivät ohjaustilantei-
den ilmapiiriä myönteisempänä (ka 4.22) kuin kahtena seuraavana lukuvuonna (ka 4.18 ja
ka 4.18). Sama koskee minäpystyvyyttä, jossa keskiarvojen muutokset ovat hyvin vähäisiä
(ka 4.16, ka 4.15 ja ka 4.15).

Opiskelijoiden kokemukset ohjauksen antamasta tuesta pedagogiseen ja didaktiseen
osaamiseen noudattavat edellä kuvattua kaavaa. Aineenopettajaopiskelijoiden kokemuk-
set ohjauksen antamasta tuesta ovat vuosi vuodelta myönteisempiä, joskin kahden viime
lukuvuoden osalta tilanne on tasaantunut (pedagoginen ohjaustuki: ka 3.91, ka 3.96 ja ka
3.96; didaktinen ohjaustuki: ka 3.71, ka 3.75 ja ka 3.77). Luokanopettajaopiskelijoiden koke-
muksissa lukuvuositasolla on enemmän vaihtelua (pedagoginen ohjaustuki: ka 4.01, ka 4.08
ja ka 4.01; didaktinen ohjaustuki: ka 3.72, ka 3.89 ja ka 3.82). Tilastollista merkitsevyyttä
lukuvuositason eroilla ei ole, lukuun ottamatta luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia
ohjauksen antamasta tuesta pedagogiseen osaamiseen.

On syytä korostaa, että kaikkien summamuuttujien keskiarvot ovat edelleen hyvin korkeita,
eikä näin lyhyen aikavälin tarkastelulla voida vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
On myös huomattava, että tilastollisesti nämä vaihtelut eivät ole merkitseviä, koska löydös-
ten selitysasteet ovat alle 1 %:n ja 3 %:n välissä. Kärjistetysti voidaankin sanoa, että tässä
yli 3000 opiskelijan aineistossa joka kohdassa on 30–90 opiskelijan ryhmä, jonka vastaukset
selittävät tämän eron. On kuitenkin vaikea välttyä ajatukselta, etteikö vastauksissa näkyisi
yhtäältä runsaasti esillä ollut opettajien kokema työtyytymättömyys ja työn haastavuuden
lisääntyminen, mikä näkyy esimerkiksi alan vaihtamisessa (ks. esim Santavirta ym. 2001,