Page 64 - Teoriaa ja työkaluja - eNorssi

58 Teoriaa ja työkaluja

vinen) voi viestiä stressistä ja kysyttäessä henkilöltä itseltään, hän voi arvioida tilanteensa
ja olotilansa joko stressaavaksi tai ei stressaavaksi (subjektiivinen).
Deci ja Ryan (2008) jakavat hyvinvointitutkimuksen kahteen tutkimustraditioon, hedonisti-
seen, jossa keskiössä on myönteisten asioiden lisäämisen ja kielteisten vähentämisen kautta
tuleva onnellisuus ja eudaimoniseen, jossa hyvinvointi nähdään saavutettavan elämällä
täyttä, merkityksellistä ja tyydytystä tuottavaa elämää. Suomalainen hyvinvointitutkimus
on pitkään nojannut Allardtin (1976) määrittelyyn hyvinvoinnin liittymisestä kolmeen ih-
misen perustarpeeseen: having eli aineelliset ja ei-henkilökohtaiset perustarpeet, loving
eli ihmisten väliset suhteet ja being eli yhteiskuntaan integroituminen ja luonnon kanssa
sopusoinnussa eläminen. Hyvinvointiosaamisen puolestapuhuja Matti Rimpelä (2014) jakaa
hyvinvointiosaamisen viiteen eri osa-alueeseen:
1. Puhuminen/vuorovaikutus/sosiaalinen pätevyys
2. Tottumukset (arjen rytmit ja ajankäyttö, liikkuminen, ruokailu, uni, lepo, rentoutuminen

sekä itsehoito)
3. Oppimaan oppiminen
4. Elimistön ja mielen viestien havaitseminen, tulkinta ja sanoittaminen
5. Oman/ympäristön hyvinvoinnin/pahoinvoinnin arviointi ja tulkinta
Mouhu ja Lindeman (2018) ovat tarkastelleet hyvinvointia erityisesti hyvinvointioppimisen
näkökulmasta koulukontekstissa ja sisällyttävät hyvinvointiin seuraavien hyvinvointiin vai-
kuttavien tekijöiden ymmärtämisen ja toteuttamisen (kuvio 1).

KUVIO 1. Hyvinvointiin vaikuttavat tekijät (Mouhu & Lindeman 2018)